Väylänpidon vaikutusten arviointi ja onnistumisen mittarit

Perussuunnitelman vaikutusten arvioinnissa on keskitytty merkittäviin vaikutuksiin. Perussuunnitelman vaikutusten arviointi on ollut laadullista asiantuntija-arviointia, joka pohjautuu ensisijaisesti olemassa olevaan tietoon toimenpiteistä ja niiden vaikutuksista. Arvioinnissa on käytetty myös määrällistä tietoa, jota on saatavissa esimerkiksi Väyläviraston tunnusluvuista. Perussuunnitelman 2025–2028 (VE1) vaikutuksia on verrattu vertailuvaihtoehtoon (VE0) ja nykytilaan.  

Vertailuvaihtoehtona (VE0) on tilanne, jossa rahoitus ja sen kohdentaminen vastaa hallituksen kehyspäätöstä; perusväylänpidon määrärahataso on noin 1,3 miljardia euroa vuodessa. Laaditussa perussuunnitelmassa (VE1) vuodelle 2025 on lisätty hallituksen määräaikaisen investointiohjelman lisäpanostus 200 milj. eur, joka on kohdistettu maanteiden korjausohjelman (päällystysohjelma ja siltojen korjausohjelma) laajentamiseen sekä uusien MAL-sopimusten mukainen rahoitus pieniin parantamishankkeisiin. Vuosien 2027–2028 määrärahataso on julkisen talouden suunnitelman kehyksen mukainen noin 1,3 miljardia euroa/vuosi, vuodelle 2026 arvioidaan saatavan 120 milj. euroa hallituksen määräaikaisen investointiohjelman lisärahoitusta korjausvelan purkamiseen. 

Hallituksen määräaikaisessa investointiohjelmassa on linjattu yhteensä 520 milj. euron lisärahoituksesta korjausvelan purkamiseen. Rahoituksesta on osoitettu käyttöön 250 milj. euroa v. 2024 ja 200 milj. euroa v. 2025. Lisärahoituksella on positiivinen vaikutus väyläverkon kuntoon.  

Perussuunnitelmassa vesiväylänpidon rahoitusta on lisätty nouseviin jäänmurron kustannuksiin vastaamiseksi ja talvimerenkulun palvelutason säilyttämiseksi. Lisäys on tehty siirtämällä rahoitusta vesiväylänpitoon tien- ja radanpidosta.

Tienpito

Merkittävin muutos perussuunnitelmassa vertailuvaihtoehtoon verrattuna on vuodelle 2025 lisätty korjausvelkarahoitus 200 milj. euroa. Lisäksi on huomioitu uusien MAL-sopimusten parantamishankkeiden rahoitus. 

Hoidon toimenpiteillä ylläpidetään saavutettavuus sekä matkojen ja kuljetusten palvelutaso pääosin nykytilassa. Vilkkaiden teiden sekä siltojen ja taitorakenteiden korjauksia pystytään tekemään, mutta erityisesti vertailuvaihtoehdossa (ilman lisärahoitusta) korjausvelka kasvaa muiden teiden osalta. Vilkkailla teillä pystytään hoidon ja korjauksen toimenpiteillä ylläpitämään ihmisten tasavertaisuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia, mutta muilla teillä tähän ei päästä. Vuodelle 2025 saatu lisärahoitus (200 M€) kohdistetaan kuitenkin seudullisesti tärkeän tiestön kunnon parantamiseen ja siltojen korjausohjelman laajentamiseen siten, että saadaan mahdollisimman paljon hyötyjä tienkäyttäjille ja elinkeinoelämälle. Tämä ylläpitää kuljetusten ja matkojen palvelutasoa ja käyttäjähyötyjä. Korjausvelkarahalla saadaan hidastettua päällystettyjen teiden ja siltojen korjausvelan kasvua merkittävästi, mutta korjausvelkaa ei saada pienenemään. Korjausvelkaan sisältyy myös esim. maanteiden rakenteiden sekä varusteiden ja laitteiden korjausvelka. 

Muiden teiden kunnon heikkeneminen vähentää mahdollisuuksia sopeutua ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin. Talvihoito ylläpitää tieliikenteen turvallisuutta. Turvallisuutta ylläpidetään myös liikenneympäristön hoidolla (niitot, vesakoinnit). Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Käynnistyvät MAL-kaupunkiseutujen pienet parantamishankkeet parantavat matkojen ja kuljetusten palvelutasoa, tukevat yhdyskuntarakenteen kestävyyttä ja parantavat osaltaan liikenneturvallisuutta. 

Teiden parantamishankkeita ei pystytä toteuttamaan vuonna 2021 valmistuneen Liikenne 12 -suunnitelman mukaisesti johtuen maarakentamisen viime vuosien kustannustason noususta ja korkealle jääneestä kustannustasosta. Vähäisellä rahoituksella toteutetaan erityisesti pieniä liikenneturvallisuuskohteita. 

Radanpito 

Radanpidossa perussuunnitelman 2025–2028 vaihtoehto (VE1) ja vertailuvaihtoehto (VE0) ovat keskenään rahoitukseltaan samanlaisia, eivätkä niiden vaikutukset saavutettavuuteen, kestävyyteen, tehokkuuteen, ilmastonmuutokseen tai liikenneturvallisuuteen poikkea toisistaan.  

Hoidon rahoitus on riittävä ylläpitämään väyläverkkoa nykyisellä tasolla. Hoito on luonteeltaan ylläpitävää, eikä hoidon keinoin voida parantaa nykytasoa tai vastata suurempiin korjaustarpeisiin. Hoidolla varmistetaan, että ratarakenteet ovat käytettävissä niiden suunnitellun elinkaaren ajan. Korjauksia pystytään tekemään tarkastelujaksolla riittävästi pääväyläverkolla, joten nykyinen palvelutaso voidaan ylläpitää lyhyellä tähtäimellä. Muulla rataverkolla saatetaan joutua tinkimään nykyisestä palvelutasosta. 

Korjaustarve tulee kuitenkin kasvamaan pidemmällä aikavälillä. Isoja peruskorjaushankkeita ei pystytä tekemään tarvetta vastaavasti, mikä saattaa heikentää saavutettavuutta ja laskea kuljetusten ja matkojen palvelutasoa. Tällöin radan kunnosta johtuvia nopeusrajoituksia asetetaan lisää ja palvelutasoa joudutaan laskemaan osalla muuta rataverkkoa, jolloin matka-ajat pitenevät. On myös mahdollista, että kokonaisia yhteysvälejä pitää sulkea liikenteeltä muulla rataverkolla radan huonon kunnon takia. Perussuunnitelman rahoitustasolla saadaan tehtyä jonkin verran parantamista keskittyen pääasiassa tasoristeysturvallisuuteen, raakapuukuormaukseen ja pieniin välityskykyä parantaviin toimenpiteisiin. Ratojen parantamisella ei pystytä parantamaan saavutettavuutta tai kuljetusten ja matkojen palvelutasoa laajasti, mutta uudet MAL-kohteet sisältävät juna-asemien ja seisakkeiden korjauksia ja parantamista. 

Ratojen korjaukset keskittyvät pääasiassa ratainfraan. Korjauksilla voidaan jonkin verran uusia tukikerroksia, mikä vähentää kemikaalien käytön tarvetta kasvillisuuden torjunnassa hiljaisimmilla rataosilla. Melu- ja tärinähaittoja ei todennäköisesti voida vähentää ja uudet jäykemmät betonipölkkyraiteet saattavat paikoittain pahentaa tärinäongelmia, joskin materiaalivalinnoissa voidaan vaikuttaa tärinään.

Perusväylänpidon luonne on ylläpitävää, ja korjaus- ja parantamistoimenpiteillä on vain vähän vaikutuksia kulku- tai kuljetusmuotojakaumiin, joten niillä ei pystytä hillitsemään ilmastonmuutosta. Tehtävillä pienillä korjauksilla voidaan osittain sopeutua ilmastonmuutokseen (kuivatuksen parantaminen). Hoidolla ja korjauksilla ylläpidetään turvallista junaliikennettä. Niiltäkin osin, kun korjauksiin ei ole riittävästi rahoitusta, voidaan rataverkon turvallisuus varmistaa laskemalla tarvittaessa palvelutasoa nopeus- ja akselipainorajoituksin. Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta. Tasoristeysten varustaminen turvalaitteilla tai poistaminen edesauttaa tie- ja rautatieturvallisuutta. 

Vesiväylänpito 

Jäänmurron kustannustaso tulee nousemaan suunnitelmakaudella. Kustannusten nousun taustalla on mm. päättyvien palvelusopimusten uudistaminen ja jäänmurtokaluston uusimistarve. Normaalin ja ankaran talven aikana ei yllettäisi samaan palvelutasoon kuin aiemmin, mikäli rahoitusta ei lisätä.  

Perussuunnitelmassa talvimerenkulkuun on lisätty rahoitusta, mikä helpottaa nykyiseen jäänmurron palvelutasoon pääsemistä myös normaalin ja ankaran talven aikana. Kauppamerenkulun toimivuus myös talvikaudella on Suomen kansainvälisen saavutettavuuden kannalta aivan välttämätöntä. 

Vesiväylien hoito on priorisoitu korkealle, ja sen rahoitus riittää ylläpitämään saavutettavuutta, kuljetusten ja matkojen palvelutasoa sekä ihmisten tasavertaisuutta ja liikkumisen mahdollisuuksia.  Liikenteenohjaus varmistaa osaltaan liikenteen turvallisuutta, sujuvuutta ja kestävyyttä. Tärkeimmät kauppamerenkulun väylien korjaukset tehdään, mutta muiden väylien korjauksista tingitään tilanteessa, jossa rahoitus ei riitä, mikä voi heikentää kuljetusten ja matkojen palvelutasoa ja käyttäjähyötyjä.  

Tehtävät pienehköt parantamistoimenpiteet parantavat merenkulun turvallisuutta ja siten pienentävät esimerkiksi ympäristöonnettomuuksien riskiä. Toimintaympäristön muuttuviin tarpeisiin vastataan esimerkiksi parantamalla väylien merkintöjä (GNSS-häiriöt), mikä ylläpitää saavutettavuutta ja turvallisuutta. Väylien suurempiin parantamishankkeisiin ei rahoitus riitä, vaan ne tulee toteuttaa väyläverkon kehittämishankkeina.  

Korjausvelka pienenee kauppamerenkulun väylien osalta, mutta kasvaa muiden väylien osalta. Teihin ja ratoihin verrattuna vesiväylien korjausvelka on pieni ja sen vaikutukset käyttäjille ovat vähäisiä.  

Perusväylänpidon tavoitteet ja väylien palvelutaso 

Perusväylänpidon suunnittelu pohjautuu sekä väylien kunnon että asiakkaiden tarpeiden tuntemiseen. Tarpeiden kokonaisuutta käsitellään liikenneverkon strategisessa tilannekuvassa.  

Lue lisää asiakastarpeiden tuntemisesta
Liikenneverkon strateginen tilannekuva (Traficom)  
Väylänpidon toimintalinjat ja tekniset ohjeet